Tänään koulusta tultuani otin kaiken tarvittavan mukaani (kaninnahka, dami, kuminauha, talutushihna) ja kävelin talomme vierestä kulkevan tien yli pellolle, jossa käymme useasti Saanan kanssa leikkimässä ja ulkoilemassa. Tällä kertaa katsoin pellon reunalta sopivan paikan, ja laskin kaninnahkalla päällystetyn damin erään pienen kiven viereen ja lähdin vetämään tätä systeemiä hihnalla eteenpäin, tarkoituksena tehdä sopivan mittainen jälki Saanalle. Alku oli pellonreunaa, sitten tuli hieman mehtänkulmaa ja taas hieman pellon reunaa pitkin mentyäni laitoin "kanin" hieman kiventaakse piiloon. Palasin kotiin ja hain pillin, nakit ja koiran matkaani.
Heti alussa Saana oli hirveän villi ja innoissaan, joten kävimme kuluttamassa energiaa pitemmälle metsäpolkua kävellessä. Samalla testailin muistaisiko tyttönen vielä pilli luoksetulon, jota olemme aina silloin tällöin kokeilleet -- ja hyvinhän se toimi. Eräs isompi keppikin tarttui neidin matkaan ennenkuin päätin että nyt voisimme siirtyä jäljelle. Otin Saanan pannasta kiinni ja kävelin jäljen alkamis kohtaan. Osoitin sormella lähtöpaikkaa ja annoin lähtökäskyn "Jälki". Siirryin itse kauemmaksi tarkastelemaan miten Saana liikkuisi jälkeä pitkin. Alusta keskivaiheille asti Saana nuuskutteli jälkeä moitteettomasti. Melkein loppupäässä tuli pieni mutka mutta tyttö palautui hyvin jäljelle. Kanin ohikin Saana päästeli pari metriä ja lähti vielä takaisin päin juoksemaan kovaa kyytiä. Jälki löytyi kuitenkin heti uudestaan ja pian kanikin löytyi kiven nurkalta. Annoin pillikäskyn ja ensiksi näytti että Saana lähtisi tulemaan hieman liikaa vasemmalle, mutta tulikin sitten hyvin luokseni "kani" kokoajan mukana kyydissä. Namipalakin maistui, kun kani oli saatu luokseni. Annoin isot kehut ja loput makkarasta Saanalle ja lähdimme sitten iloisin mielin kotiin, hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen!