Tänään koulusta tultuani otin kaiken tarvittavan mukaani (kaninnahka,
dami, kuminauha, talutushihna) ja kävelin talomme vierestä kulkevan
tien yli pellolle, jossa käymme useasti Saanan kanssa leikkimässä ja
ulkoilemassa. Tällä kertaa katsoin pellon reunalta sopivan paikan, ja
laskin kaninnahkalla päällystetyn damin erään pienen kiven viereen ja
lähdin vetämään tätä systeemiä hihnalla eteenpäin, tarkoituksena tehdä
sopivan mittainen jälki Saanalle. Alku oli pellonreunaa, sitten tuli
hieman mehtänkulmaa ja taas hieman pellon reunaa pitkin mentyäni
laitoin "kanin" hieman kiventaakse piiloon. Palasin kotiin ja hain
pillin, nakit ja koiran matkaani.
Heti alussa Saana oli hirveän villi ja innoissaan, joten kävimme
kuluttamassa energiaa pitemmälle metsäpolkua kävellessä. Samalla
testailin muistaisiko tyttönen vielä pilli luoksetulon, jota olemme
aina silloin tällöin kokeilleet -- ja hyvinhän se toimi. Eräs isompi
keppikin tarttui neidin matkaan ennenkuin päätin että nyt voisimme
siirtyä jäljelle. Otin Saanan pannasta kiinni ja kävelin jäljen alkamis
kohtaan. Osoitin sormella lähtöpaikkaa ja annoin lähtökäskyn "Jälki".
Siirryin itse kauemmaksi tarkastelemaan miten Saana liikkuisi jälkeä
pitkin. Alusta keskivaiheille asti Saana nuuskutteli jälkeä
moitteettomasti. Melkein loppupäässä tuli pieni mutka mutta tyttö
palautui hyvin jäljelle. Kanin ohikin Saana päästeli pari metriä ja
lähti vielä takaisin päin juoksemaan kovaa kyytiä. Jälki löytyi
kuitenkin heti uudestaan ja pian kanikin löytyi kiven nurkalta. Annoin
pillikäskyn ja ensiksi näytti että Saana lähtisi tulemaan hieman liikaa
vasemmalle, mutta tulikin sitten hyvin luokseni "kani" kokoajan mukana
kyydissä. Namipalakin maistui, kun kani oli saatu luokseni. Annoin isot
kehut ja loput makkarasta Saanalle ja lähdimme sitten iloisin mielin
kotiin, hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen!
tiistai, 11. marraskuu 2008
Kommentit