Tapahtunut 09.09.2008 - Tiistai

Olemme Saanan kanssa jo nelisen viikkoa käyneet Kokkolassa tiistaisin järjestettävässä pentukoulussa ("pentutoko") ja eilen oli jälleen koulupäivä. Tällä kertaa mukana oli sekä siskoni, että kaverini joka oli muutamia kertoja ilmaissut halunsa päästä menoa kentälle näkemään. Puoli viiden aikoihin lähdimme autolla ajelemaan äitini kyydissä paikanpäälle. Siskoni vastusteluista huolimatta Saana pääsi kaverini ja minun kanssani takapenkille, keskelle makoilemaan ja maisemia tuijottelemaan. Kokkolassa jäimme kyydistä hieman ennen kenttää, yhdelle huoltoasemalle ja jatkoimme matkaa kävellen. Oikeasti harjoitukset alkoivat 17.30, mutta äidin koulukiireiden vuoksi olimme jo hieman ennen viittä paikalla. Kulutimme aikaamme kävellen pitkin teitä, harjoittelemalla myös liikennevaloista menoa ja odottamista ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä.
Noin kymmenen yli viisi saavuimme itse kentälle, ja olimmekin ensimmäisten tulijoiden joukossa. Omat hermoni meinasivat heti alussa pamahtaa, sillä Saanalla tuntui olevan intoa vaikka muille jakaa. Muutaman pysähdyksen ja kieltojen jälkeen pääsimme portista sisään ja jäimme odottelemaan muita koiria ja ohjaajia. Saana pääsi tutustumaan ennen treenejä ainakin nuoreen punaiseenirlanninsetteriin, useampaan kultaiseen noutajaan (joista kahden kanssa olisi pistänyt isommatkin leikit pystyyn), sekä pariin sekarotuiseen koiraan.
Ohjaajien tultua ryhmä jaettiin jälleen kahtia, sillä isomman, reilun 20 osallistujan kanssa toimii tämä käytäntö paremmin. Sujahdin jälleen paikkaan, missä tiesin varmasti pääseväni naisen ryhmään (ensimmäinen kerta oli miehen ryhmässä, ja kokemukset eivät omalta kohtaa olleet järin hyvät) ja ryhmät jaettua asetuimme riviin kentän toiseen, lyhyempään päähän.

Aluksi ohjaajamme, joka on vanhemman ikäinen sileäkarvaistennoutajien harrastaja, kävi jokaisen luona yksitellen antaen koiran hieman haistella kättään. Meidän kohdalla nainen on useamman kerran ihastellut Saanan katsekontaktia, ja tällä kertaa luoksemme tultua sanoi kommentin joka oli jotain suuntaan "voikun ihana tollerinpentu". Ilmeisesti on hyviä kokemuksia meistä jäänyt. (:

Aloitimme ensiksi laittamalla koirat jonkinnäköisesti vasemmalle puolelle, ja siitä lähdimme seuraamista kentän puoliväliin. Itse käytän käskyä "mennään" ja ei sillä niin väliä vielä ole miten Saana kulkee, katsekontakti tosin on parempi kuin joka suuntaan meneminen. Puolivälissä kenttää käännyimme ja tulimme takaisin samalla lailla.
Kun kaikki olivat palanneet takaisin riviin, teimme saman homman mutta tällä kertaa yksitellen. Kovasti yritti ja tulikin siinä vuoroa odotellessa ja sen jälkeenkin pieni villakoira tyttö eteemme ja Saanaa nuuskimaan, mutta nakkien voimalla sain Saanan keskittymään itseeni / makupalaan kädessäni. Oma periaate kun on että ennen ja jälkeen "koulun" voi koirien kanssa leikkiä, mutta harjoitusten aikana tehdään jotain muuta.
Kaikkien ollessa jälleen valmiina, teimme ringin ja otimme pientä paikalla olemis harjoitusta. Ensiksi koira istui vierellä, sitten sanottiin käskysana, joka meillä on "odota" ja astuttiin kaksi askelta koiran eteen. Parin sekunnin jälkeen palattiin takaisin koiran vierelle ja kehuttiin. Sama juttu tehtiin myös maahan menon kanssa, ja omalla kohdalla molemmat liikkeet onnistuivat tosi hyvin. Syynä ehkä lähes päivittäinen harjoittelu kotona, ja pidemmilläkin välimatkoilla, kuin n. 1,5m - 2m.
Viimeisenä juttun lähdimme yksi tai kaksi kerralla pujottelemaan toisia koiria, muiden odottaessa paikalla vuoroaan. Jälleen Saana ei muihin koiriin keskittynyt, vaan istui nätisti simmut nakkiin keskittyneinä. Olimme viimeisiä kiertäjiä, ja tällä kertaa oli ehdottomasti paras pujottelu aikaisempiin kertoihin verrattuina. Meidän saavuttua paikallemme, olikin kello jo sen verran että oli aika lopettaa tämän kertainen asia.
______________________
Näyttelykoulusta pentukoulun jälkeen...

Heti pentukoulun jälkeen alkoi näyttelykoulutus. Hieman huonoajankohta pennulle kun ovat heti perään, mutta harjoitusta tässäkin asiassa tarvitsemme.
Ensiksi aseteltiin koirat "kehään" ja odotettiin että tämän kertainen ohjaaja/tuomari tulisi hieman tutkimaan koiraa. Saana seisoi ihan mukavasti siinä odotellessa, vaikkakin välillä peppu luiskahtikin maahan. Ohjaajan tullessa Saana näytti hampaat hyvin (onneksi olemme tätä harjoitelleet) ja antoi myös itsensä tutkia kunnolla.
Kaikkien koirien tarkastelun jälkeen kiersimme yksi tai kaksi kierrosta kehää omaa vauhtia. Ensimmäiset n. 10m meni hyvin ravissa, sen jälkeiset n. 15-20m meni siinä kun Saana yritti leikkiä toisten koirien kanssa, ja loput metrin jälleen hyvin ravissa. Jäimme kehään odottamaan omaa vuoroamme yksittäiseen arvosteluun. Teimme siinä Saanan kanssa vähän kaikkea, käytiin hieman pusikkoa nuuhkimassa ja pientä istu, maahan, give me five juttua. Kylmähän siinä kerkesi pelkällä hupparilla tulla, ja sormetkin olivat jäässä.
Vihdoin oman arvostelun tullessa siirryimme ohjaajan luokse ja laitoin Saanan jotenkuten seisomaan. Jälleen tutkittiin hampaat ja tunnusteltiin selkää yms. Kolmiota tehdessä Saana oli viime kertaiseen nähden paljon enemmän mukana, eikä ylimääräistä kierrosta tarvinnut tehdä. Sama juttu edestakaisin menesso ja loppu seisotuskin onnistui hyvin.
Jäimme vielä odottamaan, joskos olisi jotain muuta vielä tähän loppuun, ja kyllähän oli. Kahden koiran voimin otettiin ilmeisesti ROP ja VSP - sijoituksia varten pieni juoksu yhdessä. Koirat kulkivat siis rinnakkain ohjaajien keskellä edes takaisin juoksun. Mennessä ja tullessa oli aina erikoira väärällä, eli oikealla puolella. Lopuksi vielä "nenät vastakkain" seisotus ja se oli siinä.

Kotimatkalla äiti kävi kaupassa ja sillä aikaa Saana touhusi takapenkillä kanssani jotain pientä. Tulipahan myös tutkittua avonaisesta ikkunasta kaupan pihan menoa, ennenkuin Saana laitettiin takaisin etupenkin jalkotilaan. Kotimatkan ajan väsynyt "koululainen" nukkui tyytyväisenä lattialla.