Tapahtunut 09.09.2008 - Tiistai
Olemme Saanan kanssa jo
nelisen viikkoa käyneet Kokkolassa tiistaisin järjestettävässä
pentukoulussa ("pentutoko") ja eilen oli jälleen koulupäivä. Tällä
kertaa mukana oli sekä siskoni, että kaverini joka oli muutamia kertoja
ilmaissut halunsa päästä menoa kentälle näkemään. Puoli viiden aikoihin
lähdimme autolla ajelemaan äitini kyydissä paikanpäälle. Siskoni
vastusteluista huolimatta Saana pääsi kaverini ja minun kanssani
takapenkille, keskelle makoilemaan ja maisemia tuijottelemaan.
Kokkolassa jäimme kyydistä hieman ennen kenttää, yhdelle huoltoasemalle
ja jatkoimme matkaa kävellen. Oikeasti harjoitukset alkoivat 17.30,
mutta äidin koulukiireiden vuoksi olimme jo hieman ennen viittä
paikalla. Kulutimme aikaamme kävellen pitkin teitä, harjoittelemalla
myös liikennevaloista menoa ja odottamista ennen seuraavaan paikkaan
siirtymistä.
Noin kymmenen yli viisi saavuimme itse kentälle, ja
olimmekin ensimmäisten tulijoiden joukossa. Omat hermoni meinasivat
heti alussa pamahtaa, sillä Saanalla tuntui olevan intoa vaikka muille
jakaa. Muutaman pysähdyksen ja kieltojen jälkeen pääsimme portista
sisään ja jäimme odottelemaan muita koiria ja ohjaajia. Saana pääsi
tutustumaan ennen treenejä ainakin nuoreen punaiseenirlanninsetteriin,
useampaan kultaiseen noutajaan (joista kahden kanssa olisi pistänyt
isommatkin leikit pystyyn), sekä pariin sekarotuiseen koiraan.
Ohjaajien tultua ryhmä jaettiin jälleen kahtia, sillä isomman, reilun
20 osallistujan kanssa toimii tämä käytäntö paremmin. Sujahdin jälleen
paikkaan, missä tiesin varmasti pääseväni naisen ryhmään (ensimmäinen
kerta oli miehen ryhmässä, ja kokemukset eivät omalta kohtaa olleet
järin hyvät) ja ryhmät jaettua asetuimme riviin kentän toiseen,
lyhyempään päähän.
Aluksi ohjaajamme, joka on vanhemman
ikäinen sileäkarvaistennoutajien harrastaja, kävi jokaisen luona
yksitellen antaen koiran hieman haistella kättään. Meidän kohdalla
nainen on useamman kerran ihastellut Saanan katsekontaktia, ja tällä
kertaa luoksemme tultua sanoi kommentin joka oli jotain suuntaan
"voikun ihana tollerinpentu". Ilmeisesti on hyviä kokemuksia meistä
jäänyt. (:
Aloitimme ensiksi laittamalla koirat
jonkinnäköisesti vasemmalle puolelle, ja siitä lähdimme seuraamista
kentän puoliväliin. Itse käytän käskyä "mennään" ja ei sillä niin väliä
vielä ole miten Saana kulkee, katsekontakti tosin on parempi kuin joka
suuntaan meneminen. Puolivälissä kenttää käännyimme ja tulimme takaisin
samalla lailla.
Kun kaikki olivat palanneet takaisin riviin, teimme
saman homman mutta tällä kertaa yksitellen. Kovasti yritti ja tulikin
siinä vuoroa odotellessa ja sen jälkeenkin pieni villakoira tyttö
eteemme ja Saanaa nuuskimaan, mutta nakkien voimalla sain Saanan
keskittymään itseeni / makupalaan kädessäni. Oma periaate kun on että
ennen ja jälkeen "koulun" voi koirien kanssa leikkiä, mutta
harjoitusten aikana tehdään jotain muuta.
Kaikkien ollessa jälleen
valmiina, teimme ringin ja otimme pientä paikalla olemis harjoitusta.
Ensiksi koira istui vierellä, sitten sanottiin käskysana, joka meillä
on "odota" ja astuttiin kaksi askelta koiran eteen. Parin sekunnin
jälkeen palattiin takaisin koiran vierelle ja kehuttiin. Sama juttu
tehtiin myös maahan menon kanssa, ja omalla kohdalla molemmat liikkeet
onnistuivat tosi hyvin. Syynä ehkä lähes päivittäinen harjoittelu
kotona, ja pidemmilläkin välimatkoilla, kuin n. 1,5m - 2m.
Viimeisenä juttun lähdimme yksi tai kaksi kerralla pujottelemaan toisia
koiria, muiden odottaessa paikalla vuoroaan. Jälleen Saana ei muihin
koiriin keskittynyt, vaan istui nätisti simmut nakkiin keskittyneinä.
Olimme viimeisiä kiertäjiä, ja tällä kertaa oli ehdottomasti paras
pujottelu aikaisempiin kertoihin verrattuina. Meidän saavuttua
paikallemme, olikin kello jo sen verran että oli aika lopettaa tämän
kertainen asia.
______________________
Näyttelykoulusta pentukoulun jälkeen...
Heti pentukoulun jälkeen alkoi näyttelykoulutus. Hieman huonoajankohta
pennulle kun ovat heti perään, mutta harjoitusta tässäkin asiassa
tarvitsemme.
Ensiksi aseteltiin koirat "kehään" ja odotettiin että
tämän kertainen ohjaaja/tuomari tulisi hieman tutkimaan koiraa. Saana
seisoi ihan mukavasti siinä odotellessa, vaikkakin välillä peppu
luiskahtikin maahan. Ohjaajan tullessa Saana näytti hampaat hyvin
(onneksi olemme tätä harjoitelleet) ja antoi myös itsensä tutkia
kunnolla.
Kaikkien koirien tarkastelun jälkeen kiersimme yksi tai
kaksi kierrosta kehää omaa vauhtia. Ensimmäiset n. 10m meni hyvin
ravissa, sen jälkeiset n. 15-20m meni siinä kun Saana yritti leikkiä
toisten koirien kanssa, ja loput metrin jälleen hyvin ravissa. Jäimme
kehään odottamaan omaa vuoroamme yksittäiseen arvosteluun. Teimme siinä
Saanan kanssa vähän kaikkea, käytiin hieman pusikkoa nuuhkimassa ja
pientä istu, maahan, give me five juttua. Kylmähän siinä kerkesi
pelkällä hupparilla tulla, ja sormetkin olivat jäässä.
Vihdoin oman
arvostelun tullessa siirryimme ohjaajan luokse ja laitoin Saanan
jotenkuten seisomaan. Jälleen tutkittiin hampaat ja tunnusteltiin
selkää yms. Kolmiota tehdessä Saana oli viime kertaiseen nähden paljon
enemmän mukana, eikä ylimääräistä kierrosta tarvinnut tehdä. Sama juttu
edestakaisin menesso ja loppu seisotuskin onnistui hyvin.
Jäimme
vielä odottamaan, joskos olisi jotain muuta vielä tähän loppuun, ja
kyllähän oli. Kahden koiran voimin otettiin ilmeisesti ROP ja VSP -
sijoituksia varten pieni juoksu yhdessä. Koirat kulkivat siis
rinnakkain ohjaajien keskellä edes takaisin juoksun. Mennessä ja
tullessa oli aina erikoira väärällä, eli oikealla puolella. Lopuksi
vielä "nenät vastakkain" seisotus ja se oli siinä.
Kotimatkalla äiti kävi kaupassa ja sillä aikaa Saana touhusi
takapenkillä kanssani jotain pientä. Tulipahan myös tutkittua
avonaisesta ikkunasta kaupan pihan menoa, ennenkuin Saana laitettiin
takaisin etupenkin jalkotilaan. Kotimatkan ajan väsynyt "koululainen"
nukkui tyytyväisenä lattialla.
keskiviikko, 10. syyskuu 2008
Kommentit