Jälleen tuli tiistaipäivä, ja lähdettiin pentukouluilemaan. Tällä kertaa olimme hieman viimetingassa, joten Saana kerkesi tutustua vain muutamaan koiraan ennen kuin aloitimme. Otimme monenlaista seuraamista, sekä pientä paikalla oloa ja jälleen toisten koirien + omistajien pujottelua. Lyhyesti kerrottuna, anteeksi laiskuuteni ^^

Pentukoulun jälkeen alkoi näyttelykoulutus, jälleen uudella pitäjällä. Nainen oli nuori, ja minulle jo ulkonäön perusteella ennestään tuttu, sillä hän oli ollut oman koiransa kanssa aikaisemmilla kerroilla. Tuttuun tapaan lähdimme ensiksi vetämään pari kierrosta rinkiä. Omalla kohdallani hermot meinasivat pimahtaa heti alkuun, sillä Saanaa ei voinut vähempää kiinnostaa joku ringissä juoksi. Milloin nuuski maata ja milloin olisi halunnut leikkiä toisten koirien kanssa. Lopulta pysähdyimme, ja jäinkin Saanaa seisottamaan pöydän viereen, siinä toivossa että tällä kertaa olisimme alku päässä -- mutta mitä! Tietenkin ohjaaja lähti juuri viereisestä koirasta, että olimme kaiken kukkuraksi viimeiset. Otimme näin aluksi edes takaisin liikkeet. Tälle ohjaajalle oli selvästi tärkeää, että asiat opitaan kunnolla, sillä hän keskittyi hyvin paljon tarkemmin jokaiseen koiraan erikseen ja neuvoi miten kannattaa parantaa suoritusta. Viimein tuli meidänkin vuoro, ja sain homman kunnialla läpi. Muutama kehukin sieltä tuli ja Saanalle rapsutukset.
Kiersimme jälleen pari kertaa rinkiä ja asetimme koirat seisomaan ja odottamaan yksittäis arvostelu vuoroa. Olimme aika häntäpäässä nytkin, mutta aika kului Saanalla seisten, temppuillen ja haistellen, sekä minulla Saanaa viihdyttäen ja kahden tiibetinspanielin omistajien juttuja kuunnellen. Ennen omaa arvostelu vuoroa Saana pääsi jopa näiden kahden koiran kanssa leikkimään, ja innostuikin asiasta aivan hyvin. Lopuksi kävikin niin, että  toinen koirista tuli lähelle Saanaa ja kun Saana olisi tehnyt huiman syöksyhypyn, se peruutti äkkiä taaksepäin ja taas sama jatkui.
Pitkän odotuksen päälle toivoin, että olisimme Saanan kanssa saaneet hieman enemmän palautetta, mutta jos ohjaaja tykkäsi, niin sitten tykkäsi (: Ensiksi siis seisotin Saanan ja sitten lähdimme menemään kolmiota. Sain ihan hyvän yhteyden koiraan, ja Saana ravasi nätisti vierelläni. Vielä loppu seisotus tuomarin eteen ja palautetta tuli: -Kannattaa miettiä tuota pentutokossa käymistä, että kun koira ottaa kontaktia ja saattaa silloin kävellä ylös päin katsellessa miten sattuu. Että joku eri käsky esim. voisi auttaa asiaa... Ja lopuksi jatkoi vielä: -Koirasi seisoo muuten tosi hienosti, hyvä ja kiitos!
Iloinen mielihän siitä jäi, ja kotona autossa oli sitten väsynyt koira matkassa (: Ensiviikolla ei sitten olekkaan ollenkaan, ja seuraavat pentuilut siirtyvät sisähalliin, jonka talvimaksu on sitten 30€, jos siellä haluaa siis jatkaa. Kotona pitäisi vielä harjoitella tuota ravaamista, että Marraskuun toisena päivänä näyttelydebyyttikehässä osataan sitten edukseen liikuskella!