Pitkä aika on kulunut kun viimeksi tänne kirjoittelen, suuret pahoittelut siitä. Paljon on kerennyt kuluvana aikana tapahtua ja koosteen kirjoitan nyt tähän samaan pötkyyn, joten lukemaan vain!

Puolivuotta on tullut täyteen jo noin kuukausi sitten. Korkeutta ollaan kasvettu  puolisenttiä sitten viime tietojen, joten kasvu on alkanut  hidastua. Emme ole nyt vähään aikaan käyneet pentukoulussa tai näyttelykoulutuksessa, sillä ensiksi oli tauko, seuraavalla kerralla Saanaa asuttivat "alivuokralaiset", sitten oli syysloma ja näin. Eilen (21.10) kävimme kylläkin kentällä, mutta pahaksi onneksemme ei ainakaan tällä kertaa siellä mitään toimintaa näkynyt. Ilmeisesti ovat joko lopettaneet tällevuodelle, tai siirtyneet jonnekkin sisähalliin treenailemaan. Ajattelin ottaa yhteyttä seuran nettisivujen kautta, joskos saisi tietää mikä tilanne on.

Noilla "alivuokralaisilla", mistä äsken mainitsin, tarkoitan ulkoloisia, jotka olivat täitä. En tiedä mistä tai keltä tai miten niitä meidän pikkuiselle tuli, mutta huomattiin kyllä aika ajoissa nämä möngertäjät. Olin juuri leikkannut Saanan kynnet (meillä tapahtuu niin, että saana on jalkojeni välissä, lattialla selälteen pää varpaitteni luona) ja kehuskelin siinä miten reipas tyttö oli. Silloin satuin huomaamaan oikean kaunalon seudulla jotain pientä mustaa "pilkkua". Riensin tietenkin äidin luokse kertomaan, ja pyysin häntä katsomaan kanssani mitä nämä olisivat. Punkit olisivat olleet tutumpia, mutta suljimme vaihtoehdon pois sen vuoksi, että niitä oli useampia kappaleita, eivätkä ne selvästikkään olleet ihossa kunnossa kiinni. Punkkipihdeillä silti poistimme muutaman isoimman otuksen rinnasta, ja tutkailtuani tarkemmin löysin täitä myös korvien takaa ja pään seudulta. Lauantai iltapäivä kun oli, ei apteekki enään ollut auki, joten täipesuhoidon saimme suoritettua vasta maanantai iltana. Käytimme purkista ruiskutettavaa sumutetta, joka vain pyrittiin hieromaan iholle asti, ilman että sitä enää pestiin pois. Koko illan piti myös seurata, ettei Saana päässyt vain nuolemaan itseään, kuten purkin ohjeissa sanottiin.
Tarkalleen ottaen en muista milloin, mutta ihan viikonsisällä kutinat ja rapsutukset olivat hävinneet lähes kokonaan, ja enään muutama pieni >kuollut< yksilö saattoi löytyä turkin uumenista. Saanan peti joutui kyllä heti pesupäivänä tuuletukseen ja pakastimeen pussiin suljettuna, joskos olisimme ne häätäneet pedistä, sekä tällaiset neidin omat "pikkutyynyt" tuuletettiin pihalla monta tuntia. Samalla heitimme myös pois ihan pentuajoista lähtien olleen, jo hyvin rikkinäisen pahvilaatikon roskiin, ja kyllä sitä Saana ihmetteli että miten tässä nyt ollaan. Osa "yötä" meni siihen, että yritin saada Saanan asettumaan pedille tai alkamaan nukkumaan, mitä se ei kyllä olisi vähään aikaan tehnyt. Onneksi Saana on nyt tottunut petiinsä ilman pahvilaatikkoa ja nukkuu nytkin tyytyväisenä pedillään.

Syyslomaviikolla (42) meillä oli kylässä sukulaisia kolme neljä päivää viikon keskivaiheilla. Mitenkään erityisesti Saana ei näiden päivien aikana ollut, ihan normaalisti liikuskeli talossa (pois suljettuna huoneeni, johon ilmapatjan myötä ei koiraa voitu päästää) ja nukkui veljeni huoneessa, kun ei omaan huoneeseeni päässyt. Kävimme viikonloppuna parikin kertaa oikein pitkillä metsälenkeillä, joista n. 95% Saana sai kokoajan juosta vapaana. Hihnassa kuljettiin vain tiellä, silloin kun metsään oltiin menossa. Näillä parilla kerralla Saana oli jälleen seurallista tyyppiä, sillä se juoksenteli näköetäisyydellä, sitä kauemmaksi ei neiti mennyt. Metsässä otettiin myös luokse- ja sivulletulo harjoituksia, sekä hieman nuuskuteltiin nameja puunrunkoista ja mättäiltä -- kaiken muun haistelun ohella.

Olemme treenanneet Saanan kanssa nyt tuota sivulle tuloa, joka toimii "Sivu" -sanan kautta. Hyvin nopeasti tyttö hoksasi idean, vaikka alussa jäikin aika kauaksi tai hieman vinoon sivulleni. Uusien harjoituskertojen myötä on se oikeaoikea asento alkanut löytyä, siitä vasemman jalkani vierestä, vaikka ihan aina ei nappiin osukkaan. Muitakin tuttuja liikkeitä ja temppuja ollaan otettu, ja sisaruksenikin lähes päivittäin ottamat muutaman harjoitteen. Taitavat heidän suosikkinsa olla "Give Me Five", ryömiminen ja istu sekä maahan.

Tulevia näyttelyitä varten ollaan harjoiteltu seisomista, ja kohta voisi alkaa vielä tiiviimmin tuota ravaamista harjoittelemaan. Ollaan siis menossa debyytti esiintymiseen 2.11, Kajaanin Ryhmänäyttelyyn. Päästään siellä nipin napin pentuluokkaan, ikää löytyy peräti 7kk ja 1päivän verran ;) Muistaakseni kasvattaja on maininnut, että myös Pia ja Jaska (saanan isä) olisivat ryhmikseen tulossa, joten toivottavasti siellä sitten nähtäisiin ensimmäistä kertaa isäpappa livenä ja vaihdettaisiin Piankin kanssa kuulumisia. Kaikilla sitten vain peukut pystyyn tuona päivänä, että suoriuduttaisiin kunnialla kehästä myös pois hyvillä mielin! Junnukehään päästäänkin jo seuraavissa näyttelyissä, eli Kajaani KV:ssä Tammikuun 11. päivä!

Mutta siinä taisi olla aika paljon tekstiä yhdelle kertaa, joten see ya seuraavaan!

Heidi & Saana