Pitkä aika on kulunut kun viimeksi tänne kirjoittelen, suuret
pahoittelut siitä. Paljon on kerennyt kuluvana aikana tapahtua ja
koosteen kirjoitan nyt tähän samaan pötkyyn, joten lukemaan vain!
Puolivuotta on tullut täyteen jo noin kuukausi sitten. Korkeutta ollaan
kasvettu puolisenttiä sitten viime tietojen, joten kasvu on
alkanut hidastua. Emme ole nyt vähään aikaan käyneet
pentukoulussa tai näyttelykoulutuksessa, sillä ensiksi oli tauko,
seuraavalla kerralla Saanaa asuttivat "alivuokralaiset", sitten oli
syysloma ja näin. Eilen (21.10) kävimme kylläkin kentällä, mutta
pahaksi onneksemme ei ainakaan tällä kertaa siellä mitään toimintaa
näkynyt. Ilmeisesti ovat joko lopettaneet tällevuodelle, tai siirtyneet
jonnekkin sisähalliin treenailemaan. Ajattelin ottaa yhteyttä seuran
nettisivujen kautta, joskos saisi tietää mikä tilanne on.
Noilla "alivuokralaisilla", mistä äsken mainitsin, tarkoitan
ulkoloisia, jotka olivat täitä. En tiedä mistä tai keltä tai miten
niitä meidän pikkuiselle tuli, mutta huomattiin kyllä aika ajoissa nämä
möngertäjät. Olin juuri leikkannut Saanan kynnet (meillä tapahtuu niin,
että saana on jalkojeni välissä, lattialla selälteen pää varpaitteni
luona) ja kehuskelin siinä miten reipas tyttö oli. Silloin satuin
huomaamaan oikean kaunalon seudulla jotain pientä mustaa "pilkkua".
Riensin tietenkin äidin luokse kertomaan, ja pyysin häntä katsomaan
kanssani mitä nämä olisivat. Punkit olisivat olleet tutumpia, mutta
suljimme vaihtoehdon pois sen vuoksi, että niitä oli useampia
kappaleita, eivätkä ne selvästikkään olleet ihossa kunnossa kiinni.
Punkkipihdeillä silti poistimme muutaman isoimman otuksen rinnasta, ja
tutkailtuani tarkemmin löysin täitä myös korvien takaa ja pään
seudulta. Lauantai iltapäivä kun oli, ei apteekki enään ollut auki,
joten täipesuhoidon saimme suoritettua vasta maanantai iltana. Käytimme
purkista ruiskutettavaa sumutetta, joka vain pyrittiin hieromaan iholle
asti, ilman että sitä enää pestiin pois. Koko illan piti myös seurata,
ettei Saana päässyt vain nuolemaan itseään, kuten purkin ohjeissa
sanottiin.
Tarkalleen ottaen en muista milloin, mutta ihan viikonsisällä kutinat
ja rapsutukset olivat hävinneet lähes kokonaan, ja enään muutama pieni
>kuollut< yksilö saattoi löytyä turkin uumenista. Saanan peti
joutui kyllä heti pesupäivänä tuuletukseen ja pakastimeen pussiin
suljettuna, joskos olisimme ne häätäneet pedistä, sekä tällaiset neidin
omat "pikkutyynyt" tuuletettiin pihalla monta tuntia. Samalla heitimme
myös pois ihan pentuajoista lähtien olleen, jo hyvin rikkinäisen
pahvilaatikon roskiin, ja kyllä sitä Saana ihmetteli että miten tässä
nyt ollaan. Osa "yötä" meni siihen, että yritin saada Saanan asettumaan
pedille tai alkamaan nukkumaan, mitä se ei kyllä olisi vähään aikaan
tehnyt. Onneksi Saana on nyt tottunut petiinsä ilman pahvilaatikkoa ja
nukkuu nytkin tyytyväisenä pedillään.
Syyslomaviikolla (42) meillä oli kylässä sukulaisia kolme neljä päivää
viikon keskivaiheilla. Mitenkään erityisesti Saana ei näiden päivien
aikana ollut, ihan normaalisti liikuskeli talossa (pois suljettuna
huoneeni, johon ilmapatjan myötä ei koiraa voitu päästää) ja nukkui
veljeni huoneessa, kun ei omaan huoneeseeni päässyt. Kävimme
viikonloppuna parikin kertaa oikein pitkillä metsälenkeillä, joista n.
95% Saana sai kokoajan juosta vapaana. Hihnassa kuljettiin vain tiellä,
silloin kun metsään oltiin menossa. Näillä parilla kerralla Saana oli
jälleen seurallista tyyppiä, sillä se juoksenteli näköetäisyydellä,
sitä kauemmaksi ei neiti mennyt. Metsässä otettiin myös luokse- ja
sivulletulo harjoituksia, sekä hieman nuuskuteltiin nameja
puunrunkoista ja mättäiltä -- kaiken muun haistelun ohella.
Olemme treenanneet Saanan kanssa nyt tuota sivulle tuloa, joka toimii
"Sivu" -sanan kautta. Hyvin nopeasti tyttö hoksasi idean, vaikka alussa
jäikin aika kauaksi tai hieman vinoon sivulleni. Uusien
harjoituskertojen myötä on se oikeaoikea asento alkanut löytyä, siitä
vasemman jalkani vierestä, vaikka ihan aina ei nappiin osukkaan.
Muitakin tuttuja liikkeitä ja temppuja ollaan otettu, ja sisaruksenikin
lähes päivittäin ottamat muutaman harjoitteen. Taitavat heidän
suosikkinsa olla "Give Me Five", ryömiminen ja istu sekä maahan.
Tulevia näyttelyitä varten ollaan harjoiteltu seisomista, ja kohta
voisi alkaa vielä tiiviimmin tuota ravaamista harjoittelemaan. Ollaan
siis menossa debyytti esiintymiseen 2.11, Kajaanin Ryhmänäyttelyyn.
Päästään siellä nipin napin pentuluokkaan, ikää löytyy peräti 7kk ja
1päivän verran ;) Muistaakseni kasvattaja on maininnut, että myös Pia
ja Jaska (saanan isä) olisivat ryhmikseen tulossa, joten toivottavasti
siellä sitten nähtäisiin ensimmäistä kertaa isäpappa livenä ja
vaihdettaisiin Piankin kanssa kuulumisia. Kaikilla sitten vain peukut
pystyyn tuona päivänä, että suoriuduttaisiin kunnialla kehästä myös
pois hyvillä mielin! Junnukehään päästäänkin jo seuraavissa
näyttelyissä, eli Kajaani KV:ssä Tammikuun 11. päivä!
Mutta siinä taisi olla aika paljon tekstiä yhdelle kertaa, joten see ya seuraavaan!
Heidi & Saana
keskiviikko, 22. lokakuu 2008
Kommentit