Nyt on sitten juoksuista se vaihe, että tuo verinen vuoto alkaa loppua ja pojat on enempi kiinnostunut tästä meidän prinsessasta. Tässä parin päivän sisällä oman koiramme Mikin lisäksi, pihassa on pyörähtänyt suomenlapinkoira herra Dani, villakoirapoika Sulo ja sekarotuinen mustapystykorvainen Niilo. Oikein mukavaa käydä lenkille, oli se sitten nopea pissatus(yritys) tai pidempi lenkki, niin varsinkin tuo Niilo on siinä ympärillä pörräämässä ja eihän siinä sitten Saanan yksityispuuhista tule oikein mitään.
Tänään lenkillä aluksi Niiloa ei näkynyt, mutta takaisin tulo matkalla se sitten ilmestyi taas jostain. Otin Saanan lyhyelle siihen viereen, enkä sit päästäny Niiloa lähellekkää, olin aina koirien välissä. Onneksi kotia oli enään lyhyt matka, niin sain Saanan ja itseni sitten sisälle, vaikka kiltti koirahan tuo Niilo on. Siihen se jäi pihalle pörräämään, ja uskon että seuraavastakaan lenkistä ei helppoa tule.

Vapaana ei neitimme kuitenkaan ole enään pitkään aikaan ollut, ettei vahinko astumisia pääsisi tapahtumaan. Onneksi näitä juoksuja ja tuoksuviikkoja kestää vain n. 3viikkoa, kaksi kertaa vuodessa, ettei tule tällaista jokapäivä olemaan! (: